Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Rakkautta ensisilmäyksellä vuonna 2016 - Oikeusprofessori Tuulikki Mikkola perheineen löysi kodin Luonnonmaalta, mutta pienestä se oli kiinni

Oikeustieteen tohtori Tuulikki Mikkola , 49, halaa erityistä haapaa omakotitalonsa pihametsikössä Naantalin Luonnonmaalla. Yhtä hyvin hän voisi halata sitä arpista, iäkästä saaristomäntyä, jonka elämä on hiipumassa talon ulkoterassin vieressä. On pienestä kiinni, että Mikkola halaisi puita jossain muualla. Vuoden 2016 alussa Mikkola oli aloittanut työt Turun yliopiston kansainvälisen yksityisoikeuden ja perheoikeuden professorina. Työmatkat kotoa Lohjalta tuntuivat raskailta, ja professori oli miehensä Toni Lammen kanssa etsinyt taloa puolen tunnin säteellä Turusta. Tuloksetta. Muutto olisi tehtävä ennen kuin Matias -poika syksyllä aloittaisi koulunkäynnin, tai sitten jäätäisiin Lohjalle. – Toni sanoi, ettei anneta periksi. Käydään vielä Naantalissa, kertoo Mikkola, ja kun professori tuli kallioisen rinnetontin pihaan, se oli siinä. – Ei tarvinnut sisälle mennä. Tiesin, että se oli tämä paikka. Kallioinen karu tontti, se arpimänty, rinnepihan koristekasvit - niin ja toki vaalea isoikkunainen tiilitalokin, kaikki natsasivat. Naantali ei ollut silloin tuttu, nyt on. – Naantali on kiva. On sellainen fiilis, että ulkopuolinenkin otetaan vastaan. Se ei ole kaikkialla niin, Mikkola sanoo. Poika käy Kuparivuoren koulua, ja sitä kautta Mikkola tuntee ihmisiä. Mieskin on löytänyt töitä, vaikka yli viisikymppinen sai tylyjäkin vastauksia työnantajilta: ”Mitä sä vanha mies tänne soittelet?” Lentopallossa Mikkola on tutustunut ihmisiin sekä Naantalissa että Raisiossakin. – Siihen lentopalloon en löydä sellaista raivopäisyyttä kuin yksilöurheiluun. Se on minulle ihan sama, kuka voittaa, kunhan on kivat pelit. Juniorina synnyinseudulla Kangasalla Mikkola otti urheilun tosissaan, ja oman isän Kalervo Mikkolan valmennuksessa SM-mitaleita tuli niin yleisurheilusta, melonnasta kuin pikaluistelustakin. Raatamista ilman varmuutta Sanotaan, että huippu-urheilussa oppii määrätietoisuutta. Lukion jälkeen Mikkola arvuutteli, mitä alkaisi opiskella ja valitsi oikeustieteen Rovaniemellä. Opinnot alkoivat sujua, ja Mikkola oli oikeustieteen kandi 22-vuotiaana. Tohtoriksi hän väitteli, kun ikää oli 28. Tuore tohtori mietti elämäänsä ja asetti tavoitteeksi, että 10 vuoden kuluttua hänestä tulee Lapin yliopiston professori. Mikkola raatoi. Työpäivät kestivät aamuviidestä iltayhdeksään. – Olen sinnikäs. Pystyn tekemään ihan järkyttävän määrän töitä. Sekään ei välttämättä riitä, Mikkola sanoo. Mutta Mikkolalla se riitti. Työmäärää Mikkola kuitenkin vähensi sen jälkeen, kun Matias vuonna 2008 syntyi. – Tajusin, etten ole vastuussa vain itselleni. Minun täytyy voida hyvin. Pyrin siihen, etten tee töitä viikonloppuina vaan olen perheen kanssa. Illat ovat vapaat. Mikkola on huomannut, että professorius sopii hänelle. Professorin tehtäviin kuuluu ohjata ja opettaa niin opiskelijoita kuin väitöskirjan tekijöitäkin. Mikkola myös tekee tutkimusta, antaa asiantuntijalausuntoja lainsäätäjille sekä kouluttaa asianajajia ja tuomareita. Muun muassa. – Kun olet proffana, et ehkä tienaa niin paljon kuin huippujuristi, mutta saan niin paljon muuta irti. Esimerkiksi hyvin mennyt koulutustilaisuus, luulen että saan siitä siitä sellaiset kicksit kuin joku taiteilija konsertin jälkeen. Nautin esiintymisestä. Mikä parasta, kun tämä on tällainen Luonnonmaa, täällä menevät ketut, peurat ja rusakot. Mikkola saa myös siitä mielihyvää, kun hän pystyy vaikuttamaan oikeudellisten tulkintojen kehittymiseen. Niin käy esimerkiksi silloin kun hän huomaa hovioikeuden tai käräjäoikeuden siteeranneen häntä päätöksessään. Lisäksi Mikkola saa iloa siitä, kun hän pystyy vaikuttamaan oikeustieteen opiskelijoihin, viemään nuorta mieltä oikeudenmukaiseen suuntaan. Opiskelijoille professori tähdentää, että on etukäteen mietittävä mihin pystyy. Ura pitää suunnata sellaiseen suuntaan, että kestää sen myötä tulevat asiat. Vaikkapa syyttäjän pitäisi kestää se, että tullaan kertomaan, että joku on paloiteltu muovikassiin. On mietittävä sellainenkin kestääkö sen että lasta on hyväksikäytetty. – Minä en kestä sitä. Haapa. Siis moottorisaha käteen! Mikä sen kotipihan haavan erityiseksi tekee? Mikkolan isä on metsäalan miehiä ja käyttää mielihyvin moottorisahaa. Joka kerta kun isä tulee kylään, hän kysyy haapaa tarkoittaen: ”Joko se kohta kaadetaan?” Sitä lupaa ei isä tyttäreltään tule saamaan. – Mikä parasta, kun tämä on tällainen Luonnonmaa, täällä menevät ketut, peurat ja rusakot. Heti kun olimme muuttaneet, haukka lensi ikkunaan, Mikkola kertoo. Naapurin Facebook-päivityksestä hän sattui huomaamaan, että puolitajuttomana pois karannut lintu oli toipunut. Joskus talon terassilla tuli kettu makailemaan lampaantaljalle. Sille heitettiin syötäväksi kinkkua. Kettu sai kuitenkin häädön, kun naapurin hoikka Nelli-kissa sen karkotti. Kaksikaan kettua ei Nellille ole pärjännyt. Luonnonmaa, todellakin! Toisille laki ei ole oikeudenmukaisuusasia Tuulikki Mikkola on työskennellyt lakitoimistoissa Tampereella ja Helsingissä. – Siksi kun olin niissä töissä, sen takia minusta varmaan tuli professori. Toisille laki ei ole oikeudenmukaisuusasia, toisille se on pelkästään rahan tekemistä. Se ei ole minun juttuni. Oppii, että ihmiset ovat hirveän rikkaita ja mitä rikkaampia sen ahneempia. Ihmisistä näkee jotakin mikä ei välttämättä miellytä. – Oppii, että ihmiset ovat hirveän rikkaita ja mitä rikkaampia sen ahneempia, Mikkola sanoo ja kertoo tapauksesta kun ennakkoperintöä oli annettu kaikille sisaruksille jo miljoonia. Varsinaisessa perinnönjaossa kuitenkin Mikkolan ihmeeksi vielä riideltiin euroista, vaikka kaikilla oli jo niin paljon rahaa, ettei sitä elämän aikana voi käyttää. On Mikkolalla sellaiseen selityskin: Ehkei sittenkään oikeasti riidellä rahasta. – Riita kanavoituu siihen kuka saa sen äidin vanhan Singerin, eikä tarvitse puhua siitä, mitä tapahtui silloin 1950-60-luvuilla, Mikkola miettii. Miten se Tunisian kiinteistölainsäädäntö? Riitojen sijaan professori Mikkola keskittyy mieluummin itse lakiin. Hän muistelee miten hän lakiuralla halusi huipulle kuten aikanaan kilpaurheilussa. – Halusin olla se jota siteerataan. Omilla mittareillani olen niin huipulla kuin halusin. Kansainvälisen yksityisoikeuden ja perheoikeuden professorilta edellytetään käsittämättömän laajaa tietämystä. Kerran eräs juristi kysyi, ”Miten se Tunisian kiinteistölainsäädäntö menee?” – Vastasin, että tämä ei ole minulla hallussa ulkoa. Juristi oli kauhean pettynyt ja sanoi: Mä luulin, että sä olet joku asiantuntija. Mutta kun Mikkolalta on kysytty ”Miten Filippiineillä on avioerolainsäädäntö?” tai ”Miten Chilessä tehdään avioehto?”, hän on osannut vastata. Professori sanoo, että nykyään juristeja kiinnostaa Espanjan perintölainsäädäntö. Mikkola antaa esimerkin. Hänelle soitti ihminen, jonka puolison äiti oli asunut Espanjassa ja kuollut. Puoliso oli luopunut perinnöstä kuvitellen, että perintö siirtyy automaattisesti hänen lapsilleen. – Kun menee Espanjaan asumaan, sovelletaan Espanjan perintölainsäädäntöä, Mikkola sanoo. Espanjan laki määräsi perinnön puolison veljelle, ja mies otti ja piti sen. Siitä ei suomalainen juristi ollut osannut varoittaa asiakastaan. Tuulikki Mikkola sanoo, että lakitieteen professorin pitää opiskella koko ajan. Sama taitaa päteä asianajajiin.