Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Raisiolainen tulkkiyrittäjä Shiva Haghdoust valitsi vaarallisen tien saadakseen olla oma itsensä

Tiistai 13.10. oli suuri päivä raisiolaiselle Shiva Haghdoustille , 47. Hän avasi Kalustekadulle Raision Tulkkipalvelun toimiston, josta käsin välitetään tulkkeja sekä kielenkääntäjiä vastaanottokeskuksiin, poliisilaitoksille, terveysasemille, kouluihin ja moniin muihin paikkoihin. Yrittäjä toteaa kylmien väreiden hiipivän selkäpiissään, kun hän miettii matkaansa synnyinseudulta Iranin Mahabadista Raisioon. Se on ollut pitkä taival niin maantieteellisesti kuin henkisestikin Haghdoust toteaa eläneensä synnyinmaassaan kahden taakan alla. Ensinnäkin hän on nainen ja toisekseen kurdi. Kaiken lisäksi Haghdoustin lapsuutta varjosti valtiollinen valtataistelu. Yhdysvallat ja Iran tukivat 70-luvulla laajemman itsehallinnon puolesta taistelleita kurdeja. Kun ajatollah Khomeini nousi Iranissa valtaan 1979, hän kukisti verisesti kurdien kapinan. Kurdien ja Iranin valtaapitävien ryhmien välit ovat edelleen tulehtuneet. Ainoastaan koulumatkalla sai liikkua yksin Jotkut kurdit jatkoivat kapinointia, mutta Shiva Haghdoustin vanhemmat olivat rauhallisen hiljaiselon kannalla. He muuttivat useita kertoja. Asuinpaikaksi valikoituivat suurkaupungit Urmia ja Teheran. Niissä oli helppo sulautua massaan. Anestesiahoitajan koulutuksen saanut perheen isä teki hoitajan töitä, sikäli kun työpaikka oli kurditaustaisen miehen kannalta turvallinen. Ilmapiiri lapsuudenkodin seinien sisäpuolella oli sangen maallinen, naiset eivät pitäneet huivia. Haghdoustin isä halusi, että ulkona asiat sujuvat huomiota herättämättä, ääri-islamilaisen etiketin mukaan. – Koulumatkat olivat ainoita hetkiä, kun sain liikkua yksin ulkona. Aina muulloin mukana piti olla miespuolinen henkilö. Vieraiden poikien kanssa en saanut jutella, Haghdoust kertoo. Koko ajan hänellä oli tunne, ettei saanut havainnoida maailmaa omien toiveidensa mukaisesti. Naisilla ei ollut sanavaltaa. Miehet päättivät asiat heidän puolestaan - esimerkiksi asuinpaikan ja uravalinnat. Monien iranilaistyttöjen tapaan Haghdoust kävi lukion. – Sitten jäädään yleensä odottamaan, että se oikea tulisi kosimaan, tai lähdetään yliopistoon. Minä avioiduin parikymppisenä ja melkein heti sen jälkeen lähdin ulkomaille. Pakolaisuus oli jatkuvaa selviytymistaistelua Shiva Haghdoustin tuolloinen puoliso oli vaarassa saada poliittisen aktivisminsa vuoksi kuolemantuomion, mikä sai hakeutumaan Eurooppaan. Haghdoustin äiti rohkaisi tytärtään katsomaan asioita laaja-alaisesti ja tekemään uhkarohkean siirron, isä suhtautui asiaan vaisummin. 90-luvun puolivälissä Iranista oli helpointa matkustaa Venäjälle. Sinne Haghdoust ja hänen ex-puolisonsa päätyivät. He asuivat pitkiä aikoja vaatimattomissa oloissa vailla toimeentuloa. Haghdoust sanoo, ettei hän tule ikinä unohtamaan Moskovassa olleen kurdiyhteisön vieraanvaraisuutta ja hoivaa. Sikäläiset kurdit olivat joutuneet kokemaan kovia jo Stalinin aikana, jolloin kansoja pakkosiirrettiin eri puolille Neuvostoliittoa. He korostivat kaikkien kurdien olevan sisaruksiaan. Siirtyminen Venäjältä Eurooppaan ei kuitenkaan onnistunut. Monen mutkan, muun muassa Valkovenäjän, kautta Haghdoust päätyi silloisen kumppaninsa kanssa UNHCR:n pakolaisleirille Turkkiin ja sieltä kiintiöpakolaisena vuonna 1997 Suomeen. Pariskunnalle tuli ero. Oltuaan Suomessa vuodenpäivät, Haghdoust tapasi nykyisen aviomiehensä Afshin Veisin . Nyt he ovat olleet naimisissa yli 20 vuotta. Veisin isä oli kurdiaktivisti. Veisi päätyi lapsuudenperheensä kanssa mutkien kautta Turkkiin ja kiintiöpakolaisena Suomeen 1994. Yksinäisyys unohtui opiskellessa Suomessa Shiva Haghdoust tunsi olevansa vapaa, mutta yksinäinen. Surkuttelun sijaan hän upottautui kiivastahtiseen kielenopiskeluun. Tuolloin maahanmuuttajille ei ollut tarjolla juuri muita vaihtoehtoja kuin osallistua kielikurssille. Sitten heille ryhdyttiin suosittelemaan lähihoitajaopintoja. Nekin Haghdoust suoritti ensimmäisten maahanmuuttajien joukossa. Raisiossa Haghdoust on asunut 14 vuotta. Kaupunkilaiset oppivat tuntemaan hänet Uintikeskus Ulpukan kahvilatyöntekijänä. Vieläkin hän valmistaa silloin tällöin Cafe Ulpukan pitopalvelun kakkutilauksia. Tätä nykyä leipominen tuntuu Haghdoustista terapeuttiselta. Sen parissa unohtuvat tulkattavat asiat, jotka ovat toisinaan hyvinkin raskaita. Käännekohta Haghdoustin elämään tuli 2015, kun Suomeen saapui ennätysmäärä turvapaikanhakijoita. Haghdoust oli tehnyt opiskelutoverinsa kanssa syksyllä 2014 Diakonia-ammattikorkeakouluun opinnäytteen Asioimistulkin ammatillisuus persiankielisten asiakkaiden näkökulmasta. Vastavalmistuneelle asioimistulkille riitti pakolaistulvassa niin paljon töitä kuin vain jaksoi tehdä. Haghdoust pani pystyyn Raision Tulkkipalvelun, jota hän on pyörittänyt viisi vuotta kotoaan käsin Raision Kuloisista. Haghdoustin lisäksi yritys työllistää osapäiväisesti hänen miehensä sekä toimistotyöntekijän. Yrityksellä on käytettävissään nelisenkymmentä freelance-tulkkia, jotka hallitsevat 28 kieltä. Yrittäjä itse puhuu sujuvasti kurdia, persiaa, daria ja suomea. Kilpailu alalla on kovaa. Haghdoust on tyytyväinen, että hän on saanut vuosien mittaan laajan asiakaskunnan. Se antoi rohkeutta vuokrata omat toimitilat, joissa on helppo järjestää neuvotteluja tulkkien ja asiakkaiden kesken. Yrittäminen on verenperimää Jos kurdien vaikeista lähtökohdista pitää hakea jotakin positiivista, niin se on Shiva Haghdoustin mukaan kova halu yrittää. Suomessa hän kokee yhteiskunnan tukevan innovatiivisuutta tarjoamalla esimerkiksi koulutusta, mikä poikii kaikenlaista hyvää. – Minun tullessani Suomeen Nokia oli menestyksensä huipulla. Sen jälkeen on tullut paljon hyviä muutoksia. Myös suomalaiset ihmiset tuntuvat sivistyneemmiltä, kun vertaan yli 20 vuoden takaiseen aikaan, Haghdoust sanoo. Hänellä on kaksi Suomessa syntynyttä lasta, jotka ovat aikuisuuden kynnyksellä. Heidän kanssaan Haghdoust kävi taannoin Iranissa näyttääkseen, mistä vanhemmat ovat kotoisin. – Siellä tuli olo, ettei oikein mikään ole mennyt eteenpäin, pikemminkin päin vastoin. Iranissa on paljon älykkäitä ja korkeasti koulutettuja ihmisiä, mutta sitten on myös paljon hyvin sulkeutuneita ihmisiä, joille kelpaa vain oma uskonto ja sen sanoma. En kaipaa sinne. Elämäni on Suomessa, Haghdoust kiteyttää.