Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Luusyöpää sairastava naantalilainen Anneli Kulma ratkoo ristikoita ja hoitaa puolisoaan – Lapset tuovat ruokatarvikkeet oven taakse

Naantalin Ruonassa asuva 74-vuotias Anneli Kulma kuulostaa puhelimessa erittäin pirteältä ja hyvinvoivalta. Koronaviruksen aiheuttama karanteenisäädös ei ainakaan näin muutaman päivän ajalla ole vielä vaikuttanut hänen mielentilaansa alentavasti. Kulma kuuluu riskiryhmään sekä ikänsä että sairauksiensa puolesta. Viime elokuussa hänellä todettiin luusyöpä melkein sattumalta. Menossa on vielä voimakas lääkitys syövän päihittämiseksi, joten kaikenlaisia virustartuntoja on muutenkin syytä välttää. – Elokuussa olin Myllyssä ostoksilla ja nostin kassia. Lonkkani murtui ja jouduin sairaalahoitoon. Lonkkaa hoidettiin kortisonipiikeillä, mutta 5 päivän tutkimusten perusteella minulla todettiinkin luusyöpä. Lääkäreiden mukaan se oli ollut minulla jo puoli vuotta, Kulma kuvailee 7 kuukauden takaisia tapahtumia. Korona saattaisi olla vaarallinen Kulmalle myös toisen sairauden eli diabeteksen vuoksi. Silti Kulma suhtautuu koronavaaraan samoin, kuin muihinkin virustartuntoihin. Toki nyt tullut kehotus pysyä kotona sekä lasten vakuuttelut siitä, ettei kauppaan saa mennä, Kulma on ottanut todesta. – Minulla ei ole ajokorttia. Aiemmin olemme avopuolisoni kanssa käyneet ostoksilla Myllyssä ja Länsikeskuksen Citymarketissa Fölillä. Nyt lapset tuovat ruokatarvikkeet oven taakse. Minulla on siitä onnellinen tilanne, että neljästä lapsesta kolme asuu lähiseudulla; Naantalissa, Raisiossa ja Liedossa. He ovat luvanneet vuorotella ruokatarvikkeiden tuomisessa, Kulma kertoo. Hän tunnustaa olevansa ”haluan tehdä kaiken itse” -ihminen. Se tarkoittaa, että ravintoloiden kuljetuspalveluihin ei ainakaan vielä ole tarvinnut turvautua. – Valmistan kyllä ruuan itse. Meitä on täällä kaksi, joten ruoka- ja juttuseuraa onneksi riittää. Siksi ainakaan vielä kotona oleminen ei ahdista, saa nähdä myöhemmin, tuleeko tässä mökkihöperöksi, Kulma miettii. Syöpäsairautensa vuoksi Kulma on 7 kuukauden aikana käynyt läpi niin sädehoidot kuin parhaillaan menossa olevat lääkekuurit. Sekä Tyksin toiminta että Naantalin kotisairaanhoito saa Kulmalta runsaasti kehuja. – Molemmista paikoista soitetaan ja varmistetaan, että minulla on tarvittavat lääkkeet ja kysellään, että olen varmasti aloittanut kuurit. Jouluun asti kävin kerran viikossa Tyksissä. Matkat sinne hoituivat hienosti Kela-taksin avulla. Kotisairaanhoito käy täyttämässä lääkedosetit ja mittaamassa veriarvot, Kulma kiittelee. Ennen sairastumistaan syöpään Kulma on ollut aktiivisesti toiminnassa eläkeläisten toiminnassa. Käynyt Eläkeliiton Naantalin yhdistyksen käsityökerhossa ja toiminut saunavastaavana. Kulma ei usko, että koronan vuoksi tauolle jäävät toiminnot aiheuttaisivat hänelle päänvaivaa. Avopuolison muistisairauskin vaatii oman osansa Kulman päivästä, joten tekemisen puutetta ei ole, vaikkei kaupassa pääsekään käymään eikä eläkeläisten kokoontumisia ole. – Niiden sijaan ratkon ristikoita ja katson televisiota. Sormetkin toimivat taas, joten ehkäpä voisin alkaa kutoa jotain, Kulma tuumiskelee. Yhteyksiä hän pitää lapsiin ja lapsenlapsiin älypuhelimen ryhmäviestitoiminnolla. Sieltä hän näkee, mitä läheisille kuuluu ja hän voi kertoa muille, miten itse jakselee. Se niksi on ollut käytössä jo syöpään sairastumisesta asti, joten nyt koronakaranteenissa ei tarvinnut opetella uusia yhteydenpitomenetelmiä. – En pelkää koronaa, vaikka riskiryhmään kuulunkin. Ajattelen, että se tulee, jos on tullakseen. Toki pyrin välttämään sitä kaikkien niiden keinojen mukaan, joita minulla on, toteaa Kulma. Eläkeliiton Naantalin yhdistyksen puheenjohtaja Seija Tuominen on huolissaan eniten niiden vanhusten kohdalla, joilla on muistisairaus. Tuomisen mukaan koronan vuoksi perutut yhteiskokoontumiset iskevät kaikkein pahiten juuri muistisairaiden tarpeisiin. – Säännölliset tapaamiset ovat rytmittäneet muistisairauksista kärsivien arkea. Myös niille eläkeläisille, joilla ei turvaverkkoa lähellä ole, tapaamiset ovat olleet tärkeä sosiaalinen henkireikä. Vielä ei ole ainakaan minulle tullut huolestuneita puheluita jäseniltä, mutta niitäkin on varmasti odotettavissa, jos poikkeustila jatkuu pitkään, uumoilee Tuominen. Kulma kertoo, että Tuominen on yksi niistä, jotka ovat syövän aikana kyselleet hänen kuulumisiaan ja vointiaan. Se on ollut tärkeää ja tuntunut hyvältä. Nyt, kun poikkeusoloissa vanhuksia eristetään, korostuu Tuomisen mielestä naapuri- ja ystäväavun tarve entisestään. – Vanhuksia on niin erilaisia. Osa on vireitä ja pystyvät itse kommunikoimaan ja olemaan yhteyksissä kännyköiden ja tietokoneiden videopuheluiden avulla. Osa taas ei ole niihin tottunut, joten meidän aktiivisempien pitäisi muistaa kysellä heiltä, tarvitsevatko he kenties apua, Tuominen muistuttaa.