Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Naantalin kirkkoherra Jani Kairavuo: ”Traditiosta ei ole syytä luopua, mutta sen rinnalle on luotava jotain uutta heitä varten, joita perinteinen jumalanpalvelus ei puhuttele ”

Seurakunnat painivat samojen haasteiden kanssa kuin muutkin yhteisöt ja yritykset. Tulevaisuuden uhkakuvana on harveneva asiakaskunta sekä nykyistä vähäisemmät resurssit työntekijöiden palkkaamiseen. Naantalin seurakunnassa on jo aloitettu erilaisten ideoiden kerääminen ja toteuttaminen. Tavoitteena on kääntää tulevaisuuden uhkakuvat mahdollisuuksiksi. – Eivät nämä ideat ole minun, vaan näitä on työstetty yhdessä seurakunnan työntekijöiden, luottamushenkilöiden ja seurakuntalaisten kanssa. Kirkkoherran rooli on toimia kehittämisen mahdollistajana. Oikeastaan Kairavuo on mahdollistamassa käytäntöjen palauttamista alkuseurakunnan tapaan toimia. – Alkuseurakunnassa kukin seurakuntalainen osallistui seurakunnan toimintaan lahjojensa mukaan. Sellaista seurakuntien toiminta on vieläkin suurimmassa osassa kristikuntaa. Meillä täällä pohjolassa vauras luterilainen valtionkirkko on pystynyt toimimaan ammattimaisemmin, jolloin ehkä on unohdettu jotain alkuseurakunnan tavasta toimia, Kairavuo pohtii. Tavoitteena yhteisöllistää ja osallistaa Kirkkoherran tavoitteista ehkä konkreettisimmin tulee esille jumalanpalvelusten elävöittäminen osallistamalla seurakuntalaisia mukaan niiden suunnitteluun ja toteuttamiseen. Kairavuon mukaan seurakuntalaiset voivat hoitaa lähes kaikki jumalanpalveluksen osat ehtoollisen asettamista lukuun ottamatta. Seurakuntalaisten nykyistä laajemman vastuun otto jumalanpalveluksista vaatii toki toimintakulttuurin muutosta seurakunnassa siten, että henkilökunnalla on mahdollisuus käyttää työaikaa seurakuntalaisten opastamiseen ja kouluttamiseen. – Keväällä meillä oli työntekijöiden ja vapaaehtoisten koulutukseen liittyvä yhteisöllinen messu. Seurakuntalaisia oli mukana kaikissa mahdollisissa tehtävissä saarnasta ehtoollisen jakamiseen, mukana olivat myös seurakunnan kaikki kuorot. Messusta tuli todella positiivista palautetta, sanoo Kairavuo. Yksi kesän uudistuksista on myös bändi, joka esiintyy Naantalin seurakunnan konfirmaatiojumalanpalveluksissa perinteisen urkumusiikin lisänä. Liian räväkällä otteella Kairavuo ei halua jumalanpalveluksia muuttaa, sillä seurakunnan ei pidä unohtaa sitä uskollista vakiokävijöiden joukkoa, joka toivoo perinteisempää kaavaa. – Suomalaiset eivät ole keskimäärin mitään halleluja-kansaa, joten perinteistä linjaa ei kannata ehdoin tahdoin muuttaa. Traditiosta ei siis ole syytä luopua, mutta sen rinnalle on luotava jotain uutta heitä varten, joita perinteinen jumalanpalvelus ei puhuttele. Toivon, että jokaisessa jumalanpalveluksessa olisi jokaiselle kävijälle jotakin henkilökohtaisesti koskettavaa. Se on mielestäni parempi suuntaus kuin järjestää jumalanpalveluksia erikseen eri kohderyhmille. Seurakuntalaisten osallistaminen ja yhteisöllisyyden lisääminen on tärkeää vastaisuudessa. Jo nyt rippikoululaiset pääsevät suunnittelemaan ja toteuttamaan jumalanpalveluksia harjoitusmielessä osana rippikouluja ja -leirejä. – Jos kokonaisen jumalanpalveluksen suunnittelu ja toteutus onnistuu rippikoululaisilta, miksei sitten muiltakin seurakuntalaisilta? Jokainen Naantalin seurakunnan rippikouluryhmä on mukana Naantalin seurakunnan jumalanpalveluksissa eri palvelutehtävissä. Tästä on tullut varttuneemmilta jumalanpalveluskävijöiltä positiivista palautetta, iloitsee Kairavuo. Yksi kehittämiskohde Naantalin seurakunnan jumalanpalveluselämässä on myös musiikin monipuolistaminen. Kesän konfirmaatioissa lauletaan virsien lisäksi nuorten hengellisiä lauluja ja syyskaudella on luvassa mm. Tuomaslaulujen ja Taizé-laulujen messut sekä iskelmämessu. Helluntaina puolestaan on Naantalin musiikkijuhlien juhlajumalanpalvelus. Silloin voi kuulla suomalaisittain harvinaista äänialaa, kun laulamassa on kontratenori Teppo Lampela . – Jumalanpalvelus on seurakunnan toiminnan ydin. Monilla on jumalanpalveluksista kuitenkin ihan erilainen mielikuva kuin mitä ne nykyään ovat. Toivon, että seurakuntalaiset tekisivät sen uroteon, että tulisivat joskus ihan tavallisenakin sunnuntaina katsomaan, millaisia jumalanpalvelukset nykyään ovat, Kairavuo haastaa seurakuntalaisiaan. Koska jumalanpalveluksen perimmäinen olemus on säilynyt samana alkuseurakunnan ajoista alkaen, Kairavuo uskoo, ettei jumalanpalveluksen ydin muutu tuhannessakaan vuodessa. – Asioiden muoto, kuten esimerkiksi kieli ja musiikki saattavat muuttua, mutta sisältö ei muutu. Tulevaisuudenkin messussa kuullaan Raamatun sanaa, rukoillaan, nautitaan ehtoollista Jeesuksen kehotuksen mukaisesti ja ylistetään Jumalaa. Kolmiulotteinen hologrammipappi ei tule kysymykseen vaikka tulevaisuuden tekniikka sen sallisikin, sillä ehtoollisviinin ja -leivän siunaavan papin pitää olla lihaa ja verta. Myös Naantalin kirkko on niin jykevää tekoa, että sen seinät ovat varmasti tallella tuhannenkin vuoden päästä, Kairavuo tuumii.