Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kunnes kuolema meidät erottaa – parisuhteen laatu vaikuttaa puolison kuolemasta toipumiseen

Milloin surutyö loppuu? Kysymys siitä, milloin surutyö on tehty, on vaikeampi vastattavaksi. Surutyön tarkoitus ei ole johtaa kuolleen rakkaan unohtamiseen. Suru auttaa kohti sisäistä olotilaa, jossa rakkaan poissaolon todellisuutta sietää ajatella. Siellä rakkaan ajatteleminen tuottaa lämpöisiä ja lohduttavia muistikuvia ja muistoja sen sijaan, että hänen ajattelemisensa pudottaisi lohduttomaan mieltä raastavaan yksinäisyyteen. Kuten saattohoidon tehtävä on auttaa kuolevaa luopumaan elämästä, on surutyön tehtävä auttaa leskeä elämään ilman kuollutta. Kannatteleva suru auttaa pitämään itsestä huolta, kokemaan elämä merkityksellisenä ja pitämään yhteyttä ystäviin. Ihminen kasvaa ja kehittyy suhteessa Ihmisen mieli rakentuu suhteessa toiseen ihmiseen. Psyykkisen yksilöitymisen prosessi on sisäinen tapahtuma, jossa suhteessa oleva hyvä sisäistetään ja toinen voidaan kokea itsestä erillisenä ilman tunnetta toisen kadottamisesta. Ensimmäisten elinvuosiemme aikana saamme kokea vanhempien hoivan, konkreettisten taitojen ja tunteiden säätelyn harjoittelun yhdessä heidän kanssaan, ja lopulta riemun osatessamme ja hallitessamme asioita itse. Tämä tehtävä jatkuu koko elämämme ajan. Parisuhde vaikuttaa meihin yhtä voimakkaasti kuin vanhemmat lapseen. Olemme puolisollemme merkittävä toinen, johon voi tukeutua ja luottaa, jolta saa lohtua ja jonka kanssa voi jakaa asioita. Parisuhteen jatkuessa puolisoiden kyky huolehtia itsestään ja toisistaan kasvaa. Kuolema katkaisee tämän kasvuprosessin. Parisuhteen laatu vaikuttaa kuoleman kohtaamiseen Parisuhde voidaan nähdä puolisoita vahvasti yhdistävänä voimana, johon kumpikin vaikuttaa. Mikäli suhteen voima on molemminpuolinen kunnioitus, kannustus ja ilo, suhde säilyy kumpaakin kannattelevana ja lohduttavana voimana myös vakavan sairauden ja kuoleman tullessa. Suhteen yhdessä pitävä voima voi myös koostua tekijöistä, jotka eivät mahdollista puolisoiden hyvää erillisyyttä, toisen tukemista ja oman pahan olon kannattelua. Sellaisia ovat esimerkiksi ilman toista olemisen mahdottomuus, toiseen tukeutumisen pelottavuus, eri mieltä toisen kanssa olemisen vaikeus, hankalien tunteiden ilmaisemisen kieltäminen, toisen ja itsen näkeminen tai kokeminen pelkästään jonkinlaisena. Hyvässä suhteessa vaikeudet kohdataan yhdessä Hyvässä, luovassa parisuhteessa molemmat puolisot voivat vuorollaan kannatella toista, huolehtia yhteisistä asioista ja auttaa toista vaikeina hetkinä. Mikäli jokin näistä tehtävistä jää pysyvästi toisen tehtäväksi, tai toiselta vaaditaan jatkuvaa tukea, jää jokin osa itseä kehittymättä, riippuvaiseksi toisesta. Tarvitsevuudessa on lupa tukeutua toiseen ja tukea toista. Riippuvaisuudessa ei selviä ilman toista ja sitä roolia, joka on syntynyt suhteessa tähän toiseen. Hylkäävässä suhteessa omaa tai toisen haavoittuvuutta ei voida sietää. Yksikään suhde ei ole suojassa elämän tuottamilta haasteilta, pettymyksiltä ja pahoilta asioilta. Hyvässä suhteessa nämä vaikeudet voidaan ottaa vastaan yhdessä, ja ne voidaan kokea ilman pelkoa hylätyksi tulemisesta. Riippuvaisessa, takertuvassa tai hylkäävässä suhteessa molemmat joutuvat selviytymään sisäisesti yksin. Jäljelle jää kuitenkin kipeä odotus siitä, että toinen ottaisi oman pahan olon pois. Surun myötä oman itse vahvistuu Puolisolle luovutettu oman sisäisen tasapainon säätelijän tehtävä lakkaa kuoleman tullen. Lesken on löydettävä tuo tasapaino itsestään. Hänen on kyettävä itse rauhoittamaan itseään, huolehtimaan itsestään, siedettävä ristiriitaiset tunteet suhteessa poissa olevaan puolisoon, kestettävä ikävän ja yksinäisyyden tunteet – jokaisena arkipäivänä ilman kuollutta puolisoa. Mitä enemmän tätä säätelytehtävää on otettava takaisin itseen, sen haasteellisemmaksi surutyö muodostuu. Kirjassani Kunnes kuolema meidät eriyttää kirjoitan komplisoidusta surusta, jossa leski ei voi mielessään irrottautua kuolleesta puolisostaan, ja mieli jää sidotuksi kuoleman energiaan. Lesken tiedostamattomassa kokemusmaailmassa irrottautuminen merkitsisi rakkauden päättymistä. On ymmärrettävää, ettei hän voi silloin lakata olemasta intensiivisessä sisäisessä suhteessa kuolleeseen. Suruprosessi pysähtyy. Surutyön käynnistymiseen tarvitaan joskus ammattilaisen apua. Surutyön myötä kuolleesta puolisosta syntyy mielen sisällä oleva muisto kokonaisesta ihmisestä, jonka puoleen voi ajatuksissaan kääntyä, jota voi ikävöidä, jota voi muistella, jota voi vihata ja rakastaa.   Kirjoittaja Sanna Aavaluoma on Suhteessa Oy:n terveydenhuollon palveluista vastaava johtaja, psykoterapeutti, työnohjaaja ja kouluttaja. Sanna on hoitanut vakavasti sairaita ja heidän läheisiään vuodesta 2000. Hän kouluttaa psykoterapeutteja ja psykoterapeuttisen ajattelun soveltamista perusterveydenhuollossa. Sanna on kirjoittanut aiheesta useita kirjoja. Tutustu lisää kotisivulla www.suhteessa.fi   Ikuisuus.fi on paikka, jossa tuttuja ja rakkaita voi muistella surun hetkellä. Ikuisuus.fissä voit etsiä ja selata kuolinilmoituksia sekä niihin liitettyjä muistosivuja. Muistosivulla on mahdollista julkaista omia muistoja vainajasta tai ottaa osaa omaisten suruun. Ikuisuus.fin tietopankki auttaa käytännön asioissa läheisen kuoleman jälkeen. Sinne on koottu tärkeää tietoa esimerkiksi hautajaisten järjestämisestä, perunkirjoituksesta sekä muista viranomaisasioista. Ikuisuus.fin blogissa tarkastellaan elämään oleellisesti liittyvää kysymystä kuolemasta ja sitä, miten kohtaamme sen. Kirjoitukset käsittelevät läheisten menettämiseen ja siitä toipumiseen liittyviä aiheita tarjoten käytännön apua ja lohdutusta silloin, kun suru koskettaa. Keskustele aiheesta osoitteessa  blog.ikuisuus.fi.