”Kuvittele, että tuossa tuolissa istuu se osa sinua, joka syyttää sinua virheistäsi. Mitä haluaisit hänelle sanoa?” terapeutti kysyy.
Nainen pidättelee kyyneliä.
”Haluaisin sanoa, että tiedän tehneeni virheitä. Tiedän, ettei minun olisi pitänyt luottaa lapseni isään. Mutta olin nuori, epävarma ja toipumassa onnettomuudesta”, hän sanoo ja katsoo anovasti vastapäätä olevaa tyhjää tuolia.