Vanhempia voi huolestuttaa, jos lapsi on kovin huono syömään tai valikoi tarkasti, mitä syö. Monesti ihmettelijöinä on myös perheen ulkopuolisia aikuisia, jotka joko paheksuvat huonoa kasvatusta tai ovat huolissaan lapsen ravinnon saannista.
Onko syytä olla huolissaan, jos lapsi syö hyvin rajoittuneesti, lasten ravitsemuksen ja ruokakasvatuksen asiantuntija sekä Ruokakasvatusyhdistys Ruukku ry:n toiminnanjohtaja Silja Varjonen ?
”Jos huomaa, että lapsi on hyvin valikoiva ruokien suhteen tai jos kokonaisia ruokaryhmiä jää syömättä eli ei syö ollenkaan vaikka kasviksia tai proteiinin lähteitä, silloin kannattaa olla matalalla kynnyksellä yhteydessä neuvolaan tai kouluterveydenhuoltoon.”
Onko ongelmia nykyään enemmän kuin ennen?
”Syömishäiriöt ja valikoiva syöminen ovat lisääntyneet. Joillain syömispulmat johtuvat aistisäätelyn tai neuropsykiatrisista häiriöistä, kuten autismista.”
Varjosen mukaan olemme tulleet myös aiempaa tietoisemmiksi siitä, että ihmiset ovat erilaisia ja lapsia kasvatetaan huomioiden heidän yksilölliset tarpeensa. ”Syynä syömisongelmiin voivat olla myös vanhempien ja lasten väliset vuorovaikutuksen ongelmat. Ruokapöytä on paikka, jossa lapsi pystyy käyttämän valtaa ja päättämään, syökö vai ei.”
Aina vanhemmilla ei ole voimavaroja tai resursseja pitää yllä hyvää ruokarytmiä tai tarjota monipuolista ruokaa.
Mitä?
Tutkittua tietoa
Ruokakasvatus.fi on Ruukku ry:n sivu, jossa on koottu ruokakasvatusta ja myös vanhemmille ideoita, mitä lasten kanssa kannattaa tehdä.
Neuvokas perhe on Sydänliiton sivusto, jossa on hyvin laajasti ruokailuun liittyviä neuvoja vanhemmille.
Eivätkö lapset enää syö nälkäänsä?
”Lapsilla saattaa ruuan tarve vaihdella todella paljon, mutta aina kannattaa pitää kiinni ruokarytmistä: jos et nyt syö, seuraava ruoka on sitten, kun on, eikä välissä napostella muuta.”
Varjosen mukaan usein käy ilmi, että jos etenkin pieni lapsi ei oikein syö aterioilla, he syövät tai juovat aterioiden välissä jotain, joka vie nälän.
Moni saattaa maanitella syömään lahjomalla tai kiristämällä jälkiruualla. Onko se ok?
”Välttäisin tällaista puhetta. Sillä saa aikaan vain sen, että jälkiruoka on jotain ihmeellistä, jolla lapsi oppii palkitsemaan itseään aikuisenakin.” Ongelma piilee Varjosen mukaan myös siinä, että tavallisesta ruuasta ja vaikka kasviksista voi tulla jokin välttämätön paha.
Entä jos pyytää lasta syömään niin monta lusikallista kuin on vanha?
”Ethän sinä silloin luota lapsen kykyyn itse säädellä ruokamäärää.”
Voiko ihminen kasvaa syömällä vain muutamaa ruoka-ainetta?
”On se mahdollista. On esimerkiksi autistisia lapsia, jotka ovat syöneet muutamia ruoka-aineita ja sen päälle ravintolisiä, ja he ovat kasvaneet. Mutta ei siinä toki kovin hyvät edellytykset ole.”
Varjonen painottaa, että monipuolinen ruokavalio vaikuttaa paitsi sen hetkiseen jaksamiseen ja hyvinvointiin myös myöhempään terveyteen.
Mitä asialle voi tehdä?
”Yhteiset ateriat ovat tosi tärkeitä. Edes muutaman viikossa pitäisi syödä yhdessä. Pienet lapset kannattaa ottaa mukaan ruuan tekemiseen ja isommat myös ruokien suunnitteluun.”
”Jos haluaa, että lapsi syö enemmän kasviksia, hedelmiä ja täysjyvää, niitä pitää olla kotona näkösällä tarjolla. Ja ne ruuat, mitä ei joka päivä syödä, pidetään pois näkyvistä tai mieluummin ostetaan vasta, kun on niiden aika.”
Varjonen vinkkaa laittamaan erilaisia makuja tarjolle esimerkiksi isolle vadille tai lautaselle, josta lapsi saa itse ottaa, mitä haluaa. ”Voi olla hyvä sanoa jopa, ettei ole pakko maistaa. Voi ottaa vain lautaselle ja tutkailla sitä.”
Onko tarrojen tai pisteiden tienaaminen syömällä hyvä tapa rohkaista?
”Purkaisin syömiseen liittyen kaikki palkinnot. Ilo saisi mieluummin tulla ruuasta ja maistamisesta itsestään.”