Apolloperhosten lentely on käynyt yhä harvinaisemmaksi saaristoluonnossa. Niiden määrä on pudonnut Saaristomerellä puolella 2000-luvun alkuun verrattuna.
”Syitä taantumiselle voi olla monia. Ravintoverkot ovat monimutkaisia kokonaisuuksia; esimerkiksi kilpailu ravinnosta on voinut lisääntyä. Lisäksi ilmastonmuutos on tuonut mukanaan monenlaisia haasteita eri eliöille, kuten kuivuuden ja kuumuuden”, sanoo Jonna Kukkonen, joka tekee väitöskirjaa apolloperhosista Turun yliopistossa.
Saaristomeren kansallispuisto on ollut apolloperhosen vahvinta aluetta Suomessa.
Turun yliopisto tutki vuonna 2019 Metsähallituksen kanssa Saaristomeren kansallispuiston alueella saaria, joissa apolloperhosta (Parnassius apollo) esiintyi runsaasti vielä 2000-luvun alussa. Apolloperhosen toukkia havaittiin huomattavasti harvemmilta kuin aiemmin. Lisäksi toukkia löydettiin vähemmän kuin viime tutkimuksissa.
Seuraavina kesinä Metsähallitus jatkoi ydinalueen saarien kartoittamista vapaaehtoisten kanssa. Tulokset ovat olleet saman suuntaiset kuin vuonna 2019 suoritetuissa kartoituksissa: apolloperhosien toukkia löytyy edelleen huomattavasti vähemmän kuin pari vuosikymmentä sitten.
Saaristossa on kunnostettu ympäristöjä, millä osaltaan pyritään parantamaan apolloperhosen elinoloja.
Apolloperhosen elinympäristöjä ovat puoliavoimet kalliomaastot ja saariston luodot, joilla kasvaa isomaksaruohoa. Aikuisia perhosia voi nähdä kallioiden läheisillä niityillä ruokailemassa esimerkiksi ohdakkeilla ja kaunokeilla.
Osana väitöskirjatutkimusta Jonna Kukkonen toteuttaa kyselytutkimuksen, jolla selvitetään tietoisuutta apolloperhosesta ja luonnonhoidosta sekä mielipiteitä luonnonhoitokohteesta.
Kyselyyn voi vastata netissä osoitteessa https://link.webropol.com/s/apollofin elokuun 2023 loppuun saakka.