Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Vanhan maalaistalon remontissa saa elämä näkyä – ”Jotkut asiat vaan kuuluu siirtää sukupolvelta toiselle”

–En ikinä vaihtaisi maalla asumista pois. Kaupungissa ei ole sitä maaseudun viehättävyyttä, sanoo viitisen vuotta Tamsaaren tilalla asunut Stiina Lerkki . Parasta ovat rauha ja yksityisyys, meri ja metsät. Loimaalta saaristoon muutto viitisen vuotta sitten oli parikymppiselle iso muutos. –Jos haluaa olla yksin, voi oikeasti olla yksin. Kukaan ei kulje ohitsesi, jos et halua, että kulkee. Sukuviirissä vuosiluku 1751 Merimaskulaistilan riihen katolla on sukuviiri, jossa on vuosiluku 1751. Stiina Lerkin mukaan Tammelinin suku on pitänyt tilaa siitä asti. Meneillään olevan sukupolvenvaihdoksen myötä 200-vuotiasta maalaistaloa remontoidaan vanhaa kunnioittaen. –Olemmekohan me nyt kymmenes tai yhdestoista sukupolvi. Jokainen emäntä tekee aina huushollistaan oman näköisensä. Pikkuhiljaa laitetaan oman näköiseksi. Pyritään säilyttämään talon henki, tuomaan uutta niin, ettei tuhota sitä vanhaa. Jotkut asiat vaan kuuluu siirtää sukupolvelta toiselle. Ei liian kliinistä tai fiilattua Pientä pintaremonttia on jo tehty makuuhuoneessa, wc:ssä, Hilman huoneessa, kodinhoitohuoneessa, olohuoneessa ja toimistossa. Seuraavana vuorossa ovat lattiat, jotka saavat pintaansa perinnevärikartan mukaisen, yhtenäisen värityksen. Remontoijat suosivat puupintoja ja hengittäviä materiaaleja. –Kaksi sataa vuotta vanhaa hirsitaloa ei kannata lähteä muovittamaan, jos on säilynyt tähän päivään, Lerkki toteaa. Suurimpana haasteena Stiina Lerkki pitää tulevaa keittiöremonttia, josta on jo selkeä visio. Tupakeittiön kiinteät, käsin ootratut penkit, kulmakaappi ja ylissänky säilytetään, mutta kuvaan kuuluvat nykyajan mukavuudet. Avainsanoja ovat käytännöllisyys, helppohoitoisuus ja kodikkuus. –Tykkään yksilöllisistä asioista. Haluan säilyttää kodin tunnun, ei saa olla liian kliinistä tai fiilattua. Saa elämä näkyä. Koko porukka traktoriin Nuori emäntä ei ole perennaihmisiä eikä pidä itseään kovin taitavana puutarhurina, mutta ”maan kanssa myllääminen" on tärkeää. Lerkki viljelee tilalla puolisonsa Jaakko Tammelinin kanssa varhaisperunaa ja -porkkanaa, lanttua, sipulia ja viljakasveja. Maatilan kauniissa, kumpuilevassa pihamiljöössä riittää myös puita ja pensaita hoidettavaksi. –Itse kaadan ne puut. Isoimmat on äijien hommaa, Lerkki nauraa. Puolitoistavuotiaan Hilma-tytön äiti toimii myös viestintä- ja markkinointialan yrittäjänä sekä harrastaa ratsastusta ja mönkijäcrossia. Yrittäjyys mahdollistaa sen, että tarvittaessa voi hypätä traktorin hyttiin auttamaan puolisoa tilan töissä. –Teen pääasiassa maatiloille ja maaseutuyrittäjille verkkopohjaisia palveluita räätälöidysti, pienestä käsityöihmisestä isoon konekauppaan. Nautin siitä, että pystyn auttamaan yrittäjiä pitämään maaseutua elinkelpoisena. Näen, että täällä on älyttömästi voimavaroja ja virtaa. Maatalous työllistää Nykypäivän maataloutta Lerkki kuvaa haastavaksi ja työllistäväksi. Puolisoltaan, päätoimiselta maanviljelijältä, hän toteaa tilan vaativan maalis-lokakuun sesonkina 150-prosenttisen läsnäolon. –Jotta voimme olla toistemme kanssa tekemisissä, yritetään löytää arjesta sitä yhteistä aikaa. Jos ei muuta, mennään vaikka koko porukka traktoriin. Hilma-tytär istuu turvavöissä traktorissa ja istuttaa iskän kanssa perunaa, Lerkki hymyilee. Vuoden yhteiset lomaviikot perhe viettää talvella, etelän lämmössä ja Lapissa. – Kesän herkku on se, että lämmitetään rantasauna ja grillataan makkaraa.