Ne, jotka väittävät lukion olevan elämän parasta aikaa, ovat väärässä. Ei lukioaika kamalaa ollut, mutta jatkuvaa tulevaisuudesta stressaamista se oli. Ehkä tukien kanssa säätämisestä, asuntolainan koroista tai muusta aikuismaisesta ei tarvinnut niin aktiivisesti murehtia. Huolia se ei silti vähentänyt. Ylioppilaskirjoitukset, kurssitarjottimen täyttäminen ja teini-ikä ovat murheita, jotka olen ihan mielelläni jättänyt taakseni.
Nuoruuden perään haikailu on turhaa – Aikuisena on sentään lupa lorvia, jos huvittaa
Kriiseiltävää riittäisi, jos jaksaisi kriiseillä. Parasta, mitä aikuistuminen on tähän mennessä opettanut, on se, että ei tarvitse kriiseillä, jos ei huvita.