Martti Suosalo muistelee tukalaa tilannetta Velkuan saarella: ”Silloin tajusin, miten rakkaita naapurit ovat”

Saaristosta lumoutunut näyttelijä Martti Suosalo lataa kesällä akkujaan Velkuan mökillään.

Päivi Savolainen
Martti Suosalo muistelee tukalaa tilannetta Velkuan saarella: ”Silloin tajusin, miten rakkaita naapurit ovat”

Martti Suosalo on tyytyväinen sata tuhatta kiloa kiveä nielleeseen, velkualaisyrittäjän valmistamaan kiviarkkulaituriinsa. – Tulee kestämään niin kauan kuin minä elän, näyttelijä uskoo.

Päivi Savolainen

–Oi että, mahtavaa, Martti Suosalo huudahtaa moottoriveneen kyntäessä auringossa kimaltavaa Saaristomerta kymmenen solmun rajoitusalueella.

Salmen ylitys on kevään ensimmäinen. Lokit kirkuvat ja aallot lyövät käppyrämäntyä puskevaan kalliorantaan, kun Buster Lx rauhoittuu velkualaisen saaren laituriin. Sinivalkoinen tupsupipo lentää veneen perätuhdolle. Helsinkiläisnäyttelijä osoittaa kiviarkkulaiturin juureen, siellä on rantakäärmeen kulkureitti. Kalliolla lämmittelevä kyy ei ole tavaton näky.

–Kun ostimme mökin lokakuussa 2014, oli syksyinen ilma, ja pieni terassi pilkotti käppyrämäntyjen välissä. Oltiin saman tien aivan myytyjä. Kyllä tämä on niin lumoava paikka, ja sopivan matkan päässä Helsingistä. Kun Tapanilasta lähden, olen kolmen tunnin kuluttua mökillä lämmittämässä saunaa. Tänne kun tulee, niin huolet hälvenevät.

Pesuvedet Suosalon itse suunnittelemaan rantasaunaan tulevat kesämökin sataneliöiseltä pulpettikatolta. Kaivoa ei saaressa ole, joten myös astiat pestään sadevedellä. Kaksi aurinkopaneelia tuottavat sähkön kesäkauden tarpeiksi. Öljylämmitin huolehtii mökin esilämmityksestä keväällä, kesällä hakataan halkoja.

–Nyt on ensimmäinen kesä niin, ettei tarvitse hirveästi paiskia töitä. Ehtii istua terassillakin, ottaa aurinkoa ja käydä uimassa. Viihdymme täällä niin hyvin, ettei oikein haluta lähteä mihinkään, on täällä niin mukavaa. Kerran kesässä käymme Busterilla Naantalissa retkellä.

Palveluille käyttöä ja naapureille kiitos

Aloittelevaksi mökki-ihmiseksi ja huonoksi kalamieheksi ilmoittautuva Suosalo soisi näkevänsä saaristossa enemmän palveluja. Mökkitalkkareilla, taksiveneille ja saaristolääkäreille olisi käyttöä, kunhan hinnat olisivat kohdillaan. Naapuriapu on arvossaan.

–Naapuri tuo meille kalaa, joten kyllä me kalassa pysymme. Kivoja ravintoloitakin on alkanut tulla, mutta olisi mahtavaa, kun tuosta putputtaisi kauppavene. Tai jos joku kalastaja toisi tuoreita ahvenfileitä, käyttäisin sitä palvelua kyllä. Taksivenepalveluakin käyttäisin, jos olisi kohtuullisissa hinnoissa. Ei tarvitse olla samppanjatarjoilua, kunhan olisi joku kämänen paatti. Olisi kiva käydä vaikka Teersalossa konsertissa, ottaa pari kaljaa ja tilata taksivene. Siinä jollekin hyvä bisnes, kuljettaisi humalaisia mökkeihin kohtuuhinnalla, Suosalo virnistää.

Korvaamattomia naapurit olivat pari syksyä sitten, kun saaressa roihahti maastopalo. Silloin riensivät hätiin mökkinaapurit ja naapurisaaren väki.

–30 metrin suikale metsää oli tulessa. Meikäläinen oli paniikissa, en löytänyt koordinaatteja enkä saanut happea, mutta naapurisaaresta tulivat heti auttamaan. Myös Röölästä ja Taivassalosta lähti porukka, ja helikopterikin oli jo tulossa, mutta palo saatiin sammutettua yhdellä letkulla.

–Kun homma oli ohi, mökkinaapurit huusivat vielä, että tulkaahan syömään. Rouva oli laittanut mahtavan illallisen. Silloin tajusin, miten rakkaita naapurit ovat. Naapurisaareen voisi lähettää kiitokset vieläkin, kun he silloin ehtivät lähteä, ennen kuin ehdin kunnolla kiittää. Kaksi enkeliä tuli sieltä yhtäkkiä.

Saariston kasvatti

Oulusta 1970-luvun alussa Turkuun muuttanut Suosalo on Saaristomerellä elementissään. Jo kahdeksanvuotiaana hän purjehti perheensä kanssa kansanveneellä pääasiassa ulkosaaristossa.

–Olen kokenut varhaisteiniyden Turussa, ja silloin minuun syväkylvettiin innostus merelliseen elämään. Luonnossa oleminen on ollut minulle pikkupojasta asti luontaista.

Turun saaristo muistuttaa Suosaloa myös Lapin sukujuurista. Pohjoisessakin kasvaa hillaa ja jäkälää. Sieltä on kotoisin myös puoliso, dokumenttiohjaaja Virpi Suutari. Pariskunta viettää Velkualla yleensä heinäkuun sekä keväällä ja syksymmällä viikonloppuja.

–Teemme mökillä myös paljon etätöitä. Mitä vanhemmiksi tullaan, sitä pidempiä aikoja täällä viihdymme, Suosalo uskoo.

Turun seudulla asuvat yhä vanhemmat ja sisko perheineen, joten mökkivieraita ja -talkkareita riittää. Myös lapset, 13-vuotias Aino, 19-vuotias Siiri ja 23-vuotias Iivari Suosalo viihtyvät mökillä.

–Iivari viihtyy tosi hyvin vastapainoksi hektiselle musabisnekselle. Siiri viihtyy enemmän poikakaverin mökillä Itä-Suomessa. Aino lähtee maristen, jos lähtee ilman kaveria, mutta kun on täällä, hän voi tehdä vaikka mitä juttuja. Trampoliini on tytön kesähuone, siellä hän istuu ja kirjoittelee.

Roope Salminen & Koirat -yhtyeessä rumpuja ja perkussioita soittavan Iivarin mukana Velkualle matkaa toisinaan useampikin muusikko.

–Poika pitää biisileirejä. Kahdeksan-yhdeksän jätkää kokoontuu tänne ja porukalla rakentavat biisejä. Kerran jätin mökille monta koria kaljaa, mutta eivät olleet koskeneetkaan niihin. Nykynuoriso ei taida paljoa käyttää, isä-Suosalo naurahtaa.

Työtä, urheilua ja pieniä haaveita

Euphoria Film Oy:n toimitusjohtajan kulunut vuosi on ollut työntäyteinen. Palkittu näyttelijä on ollut mukana kolmessa elokuvassa ja kolmessa näytelmässä. Tammikuussa ensi-iltansa saanut Parasta elämässä -monologi Turun Kaupunginteatterissa jatkuu syksyllä. Vielä kesäkuu vierähtää töiden merkeissä.

–Pääsemme ramppaamaan ulkomailla, Italiassa ja Australiassa, Virpin elokuvaprojektien takia. Sitten saa viettää vähän vapaatakin.

Helsinkiin vuonna 1982 muuttanut Suosalo viihtyy myös pääkaupunkiseudun vesillä. Näyttelijällä on kimppavene kollega Vesa Vierikon ja ohjaaja Matti Ijäksen kanssa.

–Botnia 6 -kaunotar purjehtii hyvin. Rahapulassa meinasin joutua myymään purjeveneen, mutta kaverit ostivat osakkeen siitä.

Lovensa vapaa-ajasta ottaa uusi harrastus, olympianosto. Klassisen painonnoston merkeissä Suosalo osallistui huhtikuussa myös ensimmäisiin SM-kilpailuihinsa. Niissä mies sijoittui ikäluokkansa viidenneksi, viiden osallistujan joukosta.

–Harrastan painonnostoa siksi, että jaksan tehdä työtä. Pysyvät takaosaston lihakset kunnossa. Takapuoli, reidet ja pohkeet ovat tässä ammatissa tärkeitä, ettei mene rikki ja pääsee lattialta ylös. Yhteistulokseni oli 98 kiloa, ja tavoitteeni seuraaviin SM-kisoihin on reilusti yli sata kiloa.

Entinen aktiivinen jalkapalloilija, nykyinen intohimoinen fani, iloitsee siitä, että edessä on ”mahtava jalkapallokesä”. Suosalo antaa alle 19-vuotiaiden maajoukkueen kisoissa ja leireillä vinkkejä henkiseen valmentautumiseen.

–Pelaajat ovat myös esiintyjiä. Puhun siitä, millä asenteella ammattilaisen pitää sinne kentälle mennä. Pitkäaikainen haaveeni on, että Suomi pääsisi arvokisoihin, myös A-maajoukkueena. Näissä pojissa on sitä potentiaalia. En tiedä, onko vaimo niin innoissaan tästä, mutta minä ainakin olen.

Mitä tulee muihin haaveisiin, 55-vuotias monitaituri heittäytyy mietteliääksi.

–Perhe-elämää ja töitä, se riittää minulle. Vähän vapaa-aikaa, että pääsee merelle ja mökille. Kunhan tässä oleskellaan, ei sen kummempia. Pieniä haaveita.

Juttu on aiemmin julkaistu Naantali News -lehdessä 2018.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Etusivullamme juuri nyt:

Sammio