Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Vajonneen pellon salaisuus

Kilometri Rymättylän Röölästä itään, juuri ennen kuin Luotojentie kaartaa alas Sattirauman suuntaan, tarkkaavainen ohikulkija voi huomata oudon pellon. Aivan kuin maa olisi tien pohjoislaidalla pudonnut pari metriä ympäristöään alemmaksi. Harva tietää ilmiön syyn: se on muisto Aatilan tiilitehtaasta. Työ entisajan tiilitehtailla 1900-luvun alkupuolella Aatilassa kävi kova hyörinä. Savea lapioitiin miesvoimin pellosta, myöhemmin konevoimankin avulla. Vähitellen paikalle muodostui laaja kuoppa. Savi vinssattiin vaunuissa kapeilla kiskoilla viereiseen tehtaaseen. Siellä savi, hiekka ja vesi sekoitettiin ja muotoiltiin raakatiiliksi. Työ tehtaalla oli raskasta ja kuraista. Siihen osallistui yleensä myös naisia ja lapsia. Tiiliuunin valvonta vaati polttajalta taitoa ja yökausien valvontaa. Sata vuotta sitten tiilitehtaat toimivat vain kesäisin, koska raakatiilet eivät saa kuivuessaan jäätyä. Tehdas tarjosi palkkatyötä lähisaarten asukkaille. Kauempaa tulleet majoittuivat lähitaloissa ja tehtaan vierustan mökeissä. Tiilet kuivattiin katoksissa. Kuivuneet tiilet poltettiin punaisiksi suuressa rengasmaisessa uunissa, joka sijaitsi rinteen alla nykyisen Vaahteratien varressa. Jyrkässä metsärinteessä on vieläkin yli kymmenen metrin pituinen sammaleinen tiilikasa muistona uunin kaadetusta piipusta. Kuljetus Rymättylästä tapahtui kesäisin purje- ja höyrylaivoilla. Maantietä ei ollut. Saariston tiilitehtaiden tuotteet laivattiin usein Turkuun, joskus Tukholmaan asti. Rannassa tiilien lastaus keinuvaan laivaan lankkuja pitkin vaati taitoa ja voimaa. Joskus kottikärryllinen mulskahti veteen. Aaltojen huuhtomat tiilet kirjavoivat edelleen Aatilan lastauspaikan rantatörmää. Appelgren käynnistää tehtaan Tehtaan perusti vuonna 1912 turkulainen August Wilhelm Appelgren . Hän etsi tiilenpolttajaa lehti-ilmoituksella jo vuoden 1911 syksyllä. Appelgren oli perehtynyt alaan toimiessaan pitkään Maarian Kärsämäen suuren tiilitehtaan isännöitsijänä. Siellä hän oli johtanut muun muassa Mikaelinkirkon ja Turun kauppahallin tiilien valmistusta. Kärsämäessä Hiiden kartanolla hän oli tutustunut myös uusien hyöty- ja koristekasvien viljelyyn. Perustamansa tiilitehtaan myötä Appelgren siirtyi palkkajohtajasta itsenäiseksi tehtailijaksi. Hän mainosti Aatilan tuotteita Turun seudun sanomalehdissä. Tehdas oli Appelgrenin ja hänen Karolina-vaimonsa yhteinen. Aatilassa heillä oli ylärinteessä komea, kaksikerroksinen, hirsirunkoinen talo. Sen puutarhassa kasvoi monenlaisia hedelmäpuita, unikkoja, narsisseja ja muita erikoisia kasveja. Rakennus purettiin 1950-luvulla, mutta paikalla edelleen kasvavat suomenpihlaja ja siperianhernepensas lienevät sen upean puiston peruja. Perheellä oli ympärivuotinen kaupunkiasunto ja tehtaan myyntitoimisto Turussa. Aatilassa tehtaalla oli konttori nykyisen Luotojentien mutkan ulkolaidassa. Appelgren johti tehdasta vuoteen 1938. Silloin, 74 vuoden ikäisenä, hän myi tehtaan kalustoineen Hugo Helianderille (sittemmin Meltola). Vuonna 1943 Meltola liikekumppaneineen muutti sen osakeyhtiöksi nimeltä Rymättylän Tiili Oy. Teräväisten kausi Sotien jälkeen, vuonna 1945, tehtaan osakkaaksi tuli Pekka Teräväinen . Pian mukaan liittyivät myös Pekan veljet Antti ja Matti sekä heidän lankonsa. Teräväisten kaudella tehdas toimi menestyksellä monia vuosia. Loppuaikoina Pekka Teräväinen omisti tehtaan yksin. 1950-luvulla tehdas päätettiin lopettaa. Uuni olisi vaatinut korjausta ja hiekkavaratkin alkoivat käydä vähiin. Viimeinen pisara oli Luotojentien nykyinen linjaus, joka kulki tehtaan saviradan poikki. Tehtaan alarinteessä, Vaahteratiellä nykyään asuva Tapio Teräväinen on tehtaan viimeisen johtajan, Pekka Teräväisen poika. Hänellä on tallella ainutlaatuista tietoa paikan historiasta. Hän muistaa vielä tehtaan vilkkaan toiminnan 1950-luvulla. Oheinen, suuntaa-antava kartta on tehty maastossa hänen opastuksensa pohjalta. Onko lukijoilla lisätietoja? Tiilitehdas oli kunniakas osa Rymättylän ja koko saariston monien elinkeinojen historiaa. Onko Rannikkoseudun lukijan kotia lämmittävä uuni ehkä muurattu Aatilan tehtaan tiilestä? Olivatko lukijan vanhemmat tai isovanhemmat noita tiiliä savesta muokkaamassa? Onko tämän lehden lukijoilla tai heidän iäkkäillä sukulaisillaan muistoja käytännön tiilenteosta Aatilassa tai aiheeseen liittyviä valokuvia? Tiedot ovat tervetulleita Rannikkoseudun toimitukseen.   FT Jouni Issakainen on biologi ja tietokirjoittaja, joka tutkii harrastuksenaan Turun seudun tiilitehtaiden historiaa.